Tiede lehti
Hermosoluille hilpeä hiprakka ei tiedä hyvää. Humala höykyttää niitä kuin huvipuiston vuoristorata meitä. Korkki auki ja kurkusta alas. Kuinka nopeasti aivoissa alkaa tapahtua?
Hermosoluille hilpeä hiprakka ei tiedä hyvää. Humala höykyttää niitä kuin huvipuiston vuoristorata meitä. Korkki auki ja kurkusta alas. Kuinka nopeasti aivoissa alkaa tapahtua?
Heidelbergin yliopiston
tutkijat selvittivät asiaa muutama vuosi sitten ja saivat
magneettikuvauksella vahvistuksen arkikokemukselle. Drinkki tai pari
nousee päähän yllättävän nopeasti. Hermosoluissa rytisee jo kuuden
minuutin kuluttua. Veressä alkoholia on silloin noin 0,5 promillea.
Tulokset julkaisi 2009 Journal of Cerebral Blood Flow and Metabolism
-lehti.
Ensin alkaa tapahtua aivojen mielihyväalueilla. Niiden solut vapauttavat dopamiini-välittäjäainetta hermopäätteistään. Hilpeä olo ja huumaava euforia ovat pääasiassa dopamiinikylvyn tekosia.
Jatkoa seuraa, sillä alkoholi eli etanoli myllertää aivojen neurokemian perusteellisesti. Muista päihteistä poiketen se vaikuttaa moniin keskushermoston välittäjäaineisiin eli kemiallisiin yhdisteisiin, joita hermosolut käyttävät viestinnässään.
Siinä missä kokaiini tekee hermosolujen pinnalla täsmäiskun tiettyyn reseptoriin, siepparimolekyyliin, alkoholi imeytyy tasaisesti hermosolun kelmumaisen solukalvon pintaan. Tutkijat nimittävätkin alkoholia "likaiseksi lääkkeeksi": sen vaikutuksia ei voi poistaa eikä hoitaa salpaamalla yhtä tiettyä reseptoria.
Vaikka alkoholi ei sitoudu suoraan solukalvon reseptoreihin, se muuttaa niiden läpäisevyyttä. Suuri muutos tapahtuu gamma-aminovoihapon eli gaban ja glutamaatin reseptoreissa. Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan antaa hermoimpulssille kyytiä.
Etanoli tekee molemmille tepposet: se voimistaa gaban jarrutuskykyä ja ottaa glutamaatilta vauhdin pois. Tämän seurauksena hermosolut lamaantuvat entisestään, ja normaali viestiliikenne pätkii. Humalaisen hidastuvat liikkeet, sammaltava puhe ja heikkenevä huomiokyky heijastelevat keskushermostomuutoksia varsinkin pikkuaivoissa.
Humalan syvetessä alkaa hienomotoriikan lisäksi rakoilla myös ohimolohkoissa sijaitsevan hippokampuksen hallinnoima episodimuisti, joka liittää tapahtumat aikaan ja paikkaan. Muisti ei varsinaisesti lakkaa toimimasta, mutta tapahtumien tallennus loppuu.
Jotta muistijälkiä syntyisi, tarvitaan impulsseja, jotka vahvistavat hermosolujen välisiä yhteyksiä. Alkoholi estää kytkökset sotkemalla hippokampuksen muistineuronien normaalin toiminnan.
Ensi töikseen se koettaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon ongelmien aiheuttajasta. Maksa saa käskyn polttaa alkoholia entistä kiivaammin. Se suoriutuu tehtävästä lisäämällä alkoholia polttavien entsyymien määrää ja kasvattamalla maksan kokoa. Tässäkin harjoitus tekee mestarin: kokeneella käyttäjällä alkoholin palamisnopeus saattaa olla huimasti korkeampi kuin kohtuukäyttäjillä. Alkoholisti yltää tehonlisäyksessä 100 prosenttiin.
Koska viestiliikenne toimii huonosti, myös aivot turvautuvat vastaiskuun.
Aivoille alkoholi on kuin soraa rattaissa, eikä tällaisesta jarrusta pääsee eroon kuin painamalla kaasua. Niinpä keskushermosto lisää kierroksia.
Muutokset näkyvät solureseptoreissa. Niiden herkkyys etanolille heikkenee sitä mukaa kuin kostea ilta etenee. Viestiliikennettä kiihdyttävää glutamaattia vapautuu taas runsaammin, ja vähitellen solujen toleranssi eli sietokyky kasvaa niin, että ne pystyvät toimimaan lähes normaalisti.
Vastaiskun onnistuminen näkyy myös alkoholinnauttijan käyttäytymisessä. Sama veren alkoholimäärä tuottaa nousuhumalassa vahvemmat juopumuksen ulkoiset merkit kuin laskuhumalassa. Ratsioissa napataan silloin tällöin laskuhumalaisia autoilijoita, jotka puhaltavat alkometriin lakitupaan vieviä promilleja, vaikka vaikuttavat kohtuullisen selviltä.
Juomisen tauottua alkoholi alkaa pikku hiljaa hävitä elimistöstä. Hiekka katoaa rattaista, mutta keskushermostolla on yhä kaasu pohjassa, sillä elimistö ei saa heti polkaistuksi jarrua. Seurauksena on hermoston yliärsytys, jonka ihminen saa tuta kropassaan.
Humalasta hypätään krapulaan, kun alkoholi on lähes kokonaan poistunut. Tutkijoiden mukaan kaikki krapulan keskeiset oireet – vapina, hikoilu, sydämentykytys, levottomuus, päänsärky, potutus ja unettomuus – ovat perua keskushermoston höykytyksestä. Samanlaiset oireet kokee alkoholisti – tosin moninkertaisena. Krapulaa pidetäänkin pienoismallina juopon vierotusoireista.
Osansa kohmelossa voi olla myös asetaldehydillä. Se on alkoholin ensimmäinen palamistuote, jonka pitoisuus on suurimmillaan silloin, kun humalakin on huipussaan. Asetaldehydi on itsessään myrkyllinen ja aiheuttaa elimistöön kertyessään muun muassa ahdistusta, sydämentykytystä, ihon kirvelyä ja punoitusta. Asetaldehydin ja krapulaoireiden yhteys on kuitenkin lopullisesti todistamatta.
Yhtenä krapulan syypäänä on pidetty metyylialkoholia eli metanolia, jota voi olla pieniä määriä monissa alkoholijuomissa. Juotaessa elimistö polttaa aina ensin etanolin ja jättää pahamaineisen metanolin odottamaan vuoroaan.
Joissakin tutkimuksissa elimistön suuri metanolipitoisuus ja koetut krapulaoireet ovat kulkeneet käsi kädessä.
Kaikenlaista on kokeiltu, mutta laihoin tuloksin.
Sveitsiläiset tutkijat raportoivat jo vuosia sitten Science-lehdessä löytäneensä humalapillerin – yhdisteen, joka kumoaa alkoholin tekoset keskushermostossa. Sen kerrottiin estävän etanolin vaikutusta aivojen gaba-reseptoreissa. Tutkijoiden ja janoisen kansan pettymykseksi tuloksia ei ole koskaan pystytty toistamaan.
Vanhan viisauden mukaan krapulan ehkäisy on täysin mahdollista, mutta parantaa sitä ei voi. Vai voisiko sittenkin?
Ainoa tunnettu ja tieteellisesti todettu lääke krapulaan on alkoholi: krapularyyppy palauttaa alkoholissa marinoituneet hermosolut juomisen aikaiseen tilaan. Korjaussarja siirtää krapulaoireet tuonnemmaksi ja saattaa jopa lieventää niitä.
Kyseenalaisen krapularyypystä tekevät sen riskit: ryyppy ei välttämättä jää yhteen. On vahvaa näyttöä siitä, että krapulassa aloitettu juominen herättää viinanhimon ja voi altistaa alkoholiriippuvuudelle.
Krapulassa nautitun alkoholin tiedetään myös heiluttavan hormonitasapainoa. Miehen testosteroni matelee krapulassa, mutta yksikin ryyppy kohottaa sen nopeasti ylös kuopasta. Hormonipiikin nostattama euforia ja uho voivat johtaa juomiskierteen syntymiseen.
Asiantuntijoina dosentti Peter Eriksson Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista ja tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012
Ensin alkaa tapahtua aivojen mielihyväalueilla. Niiden solut vapauttavat dopamiini-välittäjäainetta hermopäätteistään. Hilpeä olo ja huumaava euforia ovat pääasiassa dopamiinikylvyn tekosia.
Jatkoa seuraa, sillä alkoholi eli etanoli myllertää aivojen neurokemian perusteellisesti. Muista päihteistä poiketen se vaikuttaa moniin keskushermoston välittäjäaineisiin eli kemiallisiin yhdisteisiin, joita hermosolut käyttävät viestinnässään.
Siinä missä kokaiini tekee hermosolujen pinnalla täsmäiskun tiettyyn reseptoriin, siepparimolekyyliin, alkoholi imeytyy tasaisesti hermosolun kelmumaisen solukalvon pintaan. Tutkijat nimittävätkin alkoholia "likaiseksi lääkkeeksi": sen vaikutuksia ei voi poistaa eikä hoitaa salpaamalla yhtä tiettyä reseptoria.
Viestiliikenne alkaa takkuilla
Nykytietämyksen mukaan humala syntyy etanolin ärsyttäessä yksittäisiä hermosoluja. Niiden toiminta häiriintyy, ja lopulta yhteisvaikutus keikuttaa keskushermostoa – ja koko kroppaa.Vaikka alkoholi ei sitoudu suoraan solukalvon reseptoreihin, se muuttaa niiden läpäisevyyttä. Suuri muutos tapahtuu gamma-aminovoihapon eli gaban ja glutamaatin reseptoreissa. Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan antaa hermoimpulssille kyytiä.
Etanoli tekee molemmille tepposet: se voimistaa gaban jarrutuskykyä ja ottaa glutamaatilta vauhdin pois. Tämän seurauksena hermosolut lamaantuvat entisestään, ja normaali viestiliikenne pätkii. Humalaisen hidastuvat liikkeet, sammaltava puhe ja heikkenevä huomiokyky heijastelevat keskushermostomuutoksia varsinkin pikkuaivoissa.
Humalan syvetessä alkaa hienomotoriikan lisäksi rakoilla myös ohimolohkoissa sijaitsevan hippokampuksen hallinnoima episodimuisti, joka liittää tapahtumat aikaan ja paikkaan. Muisti ei varsinaisesti lakkaa toimimasta, mutta tapahtumien tallennus loppuu.
Jotta muistijälkiä syntyisi, tarvitaan impulsseja, jotka vahvistavat hermosolujen välisiä yhteyksiä. Alkoholi estää kytkökset sotkemalla hippokampuksen muistineuronien normaalin toiminnan.
Elimistö lähtee vastaiskuun
Elimistö ei jää tumput suorina ihmettelemään tilannetta. Sillä on luontainen pyrkimys homeostaasin, tilanteen tasapainottamiseen.Ensi töikseen se koettaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon ongelmien aiheuttajasta. Maksa saa käskyn polttaa alkoholia entistä kiivaammin. Se suoriutuu tehtävästä lisäämällä alkoholia polttavien entsyymien määrää ja kasvattamalla maksan kokoa. Tässäkin harjoitus tekee mestarin: kokeneella käyttäjällä alkoholin palamisnopeus saattaa olla huimasti korkeampi kuin kohtuukäyttäjillä. Alkoholisti yltää tehonlisäyksessä 100 prosenttiin.
Koska viestiliikenne toimii huonosti, myös aivot turvautuvat vastaiskuun.
Aivoille alkoholi on kuin soraa rattaissa, eikä tällaisesta jarrusta pääsee eroon kuin painamalla kaasua. Niinpä keskushermosto lisää kierroksia.
Muutokset näkyvät solureseptoreissa. Niiden herkkyys etanolille heikkenee sitä mukaa kuin kostea ilta etenee. Viestiliikennettä kiihdyttävää glutamaattia vapautuu taas runsaammin, ja vähitellen solujen toleranssi eli sietokyky kasvaa niin, että ne pystyvät toimimaan lähes normaalisti.
Vastaiskun onnistuminen näkyy myös alkoholinnauttijan käyttäytymisessä. Sama veren alkoholimäärä tuottaa nousuhumalassa vahvemmat juopumuksen ulkoiset merkit kuin laskuhumalassa. Ratsioissa napataan silloin tällöin laskuhumalaisia autoilijoita, jotka puhaltavat alkometriin lakitupaan vieviä promilleja, vaikka vaikuttavat kohtuullisen selviltä.
Vauhti jää päälle
Vaikka sietokyky on saavutettu, ongelmat eivät ole ohitse. Pahempaa on luvassa. Hermosoluilla on jälleen edessä sopeutuminen – tällä kertaa kivuliaampi.Juomisen tauottua alkoholi alkaa pikku hiljaa hävitä elimistöstä. Hiekka katoaa rattaista, mutta keskushermostolla on yhä kaasu pohjassa, sillä elimistö ei saa heti polkaistuksi jarrua. Seurauksena on hermoston yliärsytys, jonka ihminen saa tuta kropassaan.
Humalasta hypätään krapulaan, kun alkoholi on lähes kokonaan poistunut. Tutkijoiden mukaan kaikki krapulan keskeiset oireet – vapina, hikoilu, sydämentykytys, levottomuus, päänsärky, potutus ja unettomuus – ovat perua keskushermoston höykytyksestä. Samanlaiset oireet kokee alkoholisti – tosin moninkertaisena. Krapulaa pidetäänkin pienoismallina juopon vierotusoireista.
Osansa kohmelossa voi olla myös asetaldehydillä. Se on alkoholin ensimmäinen palamistuote, jonka pitoisuus on suurimmillaan silloin, kun humalakin on huipussaan. Asetaldehydi on itsessään myrkyllinen ja aiheuttaa elimistöön kertyessään muun muassa ahdistusta, sydämentykytystä, ihon kirvelyä ja punoitusta. Asetaldehydin ja krapulaoireiden yhteys on kuitenkin lopullisesti todistamatta.
Yhtenä krapulan syypäänä on pidetty metyylialkoholia eli metanolia, jota voi olla pieniä määriä monissa alkoholijuomissa. Juotaessa elimistö polttaa aina ensin etanolin ja jättää pahamaineisen metanolin odottamaan vuoroaan.
Joissakin tutkimuksissa elimistön suuri metanolipitoisuus ja koetut krapulaoireet ovat kulkeneet käsi kädessä.
Korjaussarja loiventaa laskua
Eikö mitään ole tehtävissä humalatilan oikaisemiseksi tai kohmelon välttämiseksi?Kaikenlaista on kokeiltu, mutta laihoin tuloksin.
Sveitsiläiset tutkijat raportoivat jo vuosia sitten Science-lehdessä löytäneensä humalapillerin – yhdisteen, joka kumoaa alkoholin tekoset keskushermostossa. Sen kerrottiin estävän etanolin vaikutusta aivojen gaba-reseptoreissa. Tutkijoiden ja janoisen kansan pettymykseksi tuloksia ei ole koskaan pystytty toistamaan.
Vanhan viisauden mukaan krapulan ehkäisy on täysin mahdollista, mutta parantaa sitä ei voi. Vai voisiko sittenkin?
Ainoa tunnettu ja tieteellisesti todettu lääke krapulaan on alkoholi: krapularyyppy palauttaa alkoholissa marinoituneet hermosolut juomisen aikaiseen tilaan. Korjaussarja siirtää krapulaoireet tuonnemmaksi ja saattaa jopa lieventää niitä.
Kyseenalaisen krapularyypystä tekevät sen riskit: ryyppy ei välttämättä jää yhteen. On vahvaa näyttöä siitä, että krapulassa aloitettu juominen herättää viinanhimon ja voi altistaa alkoholiriippuvuudelle.
Krapulassa nautitun alkoholin tiedetään myös heiluttavan hormonitasapainoa. Miehen testosteroni matelee krapulassa, mutta yksikin ryyppy kohottaa sen nopeasti ylös kuopasta. Hormonipiikin nostattama euforia ja uho voivat johtaa juomiskierteen syntymiseen.
Asiantuntijoina dosentti Peter Eriksson Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista ja tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012
Oikeita ja vääriä väittämiä alkoholista
Viinapää peritäänOikein ja väärin
Herkästi humaltuvat kärsivät monesti myös kovasta krapulasta, mikä viittaa viinapään periytyvyyteen. Selitys voi löytyä alkoholin palamisnopeudesta. Joka neljäs suomalainen kantaa geeniä, jonka tehottomuuden takia elimistöön kertyy nopeasti myrkyllistä asetaldehydiä. Se tuottaa äkäisen krapulan, mutta samalla suojaa juomiskierteeltä. Tästä todistaa se, että geeni on harvinainen alkoholisteilla.
Eri juomia ei kannata nauttia sekaisin
Väärin
Bier auf wein, lass das sein, sanoo saksalainen, mutta todellisuudessa ei ole väliä, kumoaako tuopin viinilasillisen jälkeen – tai päinvastoin. Krapulan ankaruuden ratkaisee alkoholin määrä ja saavutettu veren alkoholipitoisuus.
Ikä huonontaa viinapäätä
Oikein
Nautittu alkoholi jakautuu nopeasti elimistössä olevaan veteen. Mitä enemmän vettä, sitä laimeampi seos ja sitä alhaisemmaksi jää alkoholin määrä veressä. Ikääntyessä elimistön vesipitoisuus laskee ja alkoholin vaikutukset voivat voimistua. Syistä, joita ei tarkkaan tunneta, ikä rapauttaa keskushermoston kykyä kestää alkoholia.
Nainen humaltuu miestä herkemmin
Oikein
Naisten elimistössä on vähemmän vettä kuin miesten ja siksi alkoholi vaikuttaa heihin herkemmin.
Pillillä imien pääsee pikahumalaan
Väärin
Ellet ime nopeammin kuin hörpit, pillitekniikka ei vauhdita veren alkoholipitoisuuden nousua.
Värikkäästä viinasta tulee karmein kanuuna
Oikein ja väärin
Värillä ei juuri ole merkitystä. Suomalaistutkijat osoittivat jo 1970-luvulla, että mandoliinikrapulan saa myös kirkkaasta viinasta. Jonkin verran näyttöä löytyy viskin lisukkeiden yhteydestä krapulaan.
Jos otat, et urheile
Oikein
Terveysriskit ovat merkittävät. Kaatumisturman todennäköisyys kohoaa peräti 60-kertaiseksi, kun veren alkoholipitoisuus saavuttaa 1,5 promillea. Fiksu jättää urheilun väliin myös krapulassa. Sekin rääkkää keskushermoston lisäksi energia-aineenvaihduntaa, hormonituotantoa ja sydäntä. Rytmihäiriöiden vaara kasvaa
Kahvi nopeuttaa selviämistä
Väärin
Kofeiini saattaa piristää mutta ei laske veren alkoholipitoisuutta, joka ratkaisee niin humalan kuin krapulan asteen. Kuppi kaksi kahvia enintään höynäyttää juopuneen luulemaan, että humala on haihtumassa.
Töppäilyn palkka on morkkis
Oikein
Moraalinen krapula on myös kemiaa. Etanoli lisää elimistössä tryptofaani-aminohappoa hajottavaa entsyymiä. Tryptofaanista puolestaan rakentuu aivoissa mielialaa kohottavaa serotoniinia.
Krapulassa haluttaa
Oikein
Humalan jäljiltä miehen testosteroni matelee. Aamutuimaan pitoisuus saattaa olla vain viidennes normaalista. Syynä on etanoli, joka lamaa mieshormonin tuoton kiveksissä. Kohmelon hälvetessä ja hormonituotannon elpyessä himot heräävät.
Mitä korkeampi ilmanpaine, sitä laimeampi humala
Oikein ja väärin
Koe-eläimillä humalatilaa voidaan hillitä kohottamalla ilmanpainetta. Lisäpaine ilmeisesti vähentää alkoholin aiheuttamaa turvotusta hermosolujen solukalvossa. Asiaa ei ole testattu ihmisiin.
read this also for better: info flexfuel muutossarja
VastaaPoista