maanantai 7. joulukuuta 2015

Miehen aivot, naisen aivot

Tehtävä:
Lue teksti. Keskustele aiheesta parin kanssa, ja kirjoita vihkoosi tiivis päätelmä aiheesta.

Kysyimme spesialisteilta: onko mielellä sukupuoli? Mies sitä, nainen tätä, ja syy löytyy aivoista. Näin on pakko päätellä uutisista, joita aivotutkimukset ovat viime vuosina tiuhaan tuottaneet. Me kysyimme alan kansainvälisiltä asiantuntijoilta: onko mielellä sukupuoli?

Teksti: Kirsi Heikkinen, Tiede lehti

Mies sitä, nainen tätä, ja syy löytyy aivoista. Näin on pakko päätellä uutisista, joita aivotutkimukset ovat viime vuosina tiuhaan tuottaneet. Me kysyimme alan kansainvälisiltä asiantuntijoilta: onko mielellä sukupuoli?



Olipa kerran naispuolinen aivosolu, joka eksyi miehen pääkoppaan. Se katseli hermostuneena ympärilleen, mutta siellä oli tyhjää ja hiljaista. "Haloo!" se huhuili, mutta kukaan ei vastannut. "Onko täällä ketään?" se huusi vähän kovempaa. Ei vastausta vieläkään. Solu alkoi tuntea itsensä todella yksinäiseksi ja kiljui kaikin voimin: "ONKO TÄÄLLÄ KETÄÄN?" Silloin se kuuli heikon äänen jostakin hyvin, hyvin kaukaa: "Me olemme täällä alhaalla."

Aivojen sukupuolieroista vitsaillaan, mutta niistä on myös tieteellistä näyttöä. Eroja on löydetty niin aivojen ja aivoalueiden koosta kuin välittäjäaineiden pitoisuuksista. Kuvauksissa on myös todettu, että miesten ja naisten aivot reagoivat joihinkin asioihin eri tavoin - ja samaa osoittavat vielä paljon lukuisammat eläinkokeet.


Vitseissä sittenkin perää?

 Tarkoittaako tämä nyt sitä, että vitsinikkarit ja keittiöpsykologit ovat oikeassa väittäessään, että miehet ja naiset hahmottavat maailmaa eri tavoin? Että mielellä on sukupuoli?Kyllä, mikäli lukuisia artikkeleita, tutkimusraportteja ja kirjoja on uskominen.

 "Aivojen sukupuolierot ovat selvät ja aiheuttavat todennäköisesti myös kognitiivisia eroja, koska aivoillammehan me ajattelemme, tunnemme, liikumme ja toimimme", kirjoittaa Sandra Witelson, muun muassa Albert Einsteinin aivoja tutkinut Kanadan Hamiltonissa sijaitsevan Mac-Master-yliopiston neurotieteen professori The Times -lehdessä.

Cambridgen yliopiston kehityspsykologian professori ja autismikeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen puolestaan esittää kirjassaan Olennainen ero, että naisen aivot ovat luontaisesti empaattisemmat kuin miehen aivot, jotka ymmärtävät paremmin järjestelmiä kuin ihmisiä.

Selitys piilee Baron-Cohenin mukaan testosteronissa, miessukupuolihormonissa, joka erilaistaa aivoja jo ennen ensimmäistä parkaisua.


Eri teille jo vauvoina

 Aivojen kohtuvirityksen puolesta kohdussa puhuu se, että tyttö- ja poikavauvojen käyttäytyminen lähtee eri teille hyvin varhain, niin varhain, ettei kulttuurilla voi olla vaikutusta asiaan. Baron-Cohen on esimerkiksi osoittanut, että jo päivän vanhat tytöt katselevat ihmiskasvoja keskimäärin hanakammin kuin pojat, joita taas kiinnostaa enemmän sängyn yllä riippuva mobilelelu.

Paraikaa Baron-Cohen seuraa, vaikuttaako lapsivedestä mitattu testosteroni lapsen myöhempiin ominaisuuksiin. Muutaman kymmenen lapsen tuloksista on jo löytynyt kytkös muun muassa yksivuotiaiden katsekontaktiin ja kaksivuotiaiden sanavarastoon.

Isompi, parinsadan 6-10-vuotiaan tytön ja pojan otos puolestaan vihjaa, että lapsiveden testosteronipitoisuus selittää autistisia piirteitä.

"Karttuva todistusaineisto osoittaa, että kohdunaikainen testosteronialtistus vaikuttaa sosiaalisiin taitoihin, kielen kehittymiseen, empatiaan ja visuaalisanalyyttisiin taitoihin", Baron-Cohen kollegoineen kiteyttää tuoreessa British Journal of Psychology -lehdessä.


Moni uskoo hormonikylpyyn

Kun alan selvittää, miten varmana sukupuolihormonien vaikutusta pidetään, käy ilmi, että moni muukin tutkija uskoo aivojen sukupuolistuvan jo sikiöaikana.

Aivojen anatomiset sukupuolierot juontunevat valtaosin sukupuolisteroideista, jotka kylvettävät sikiön aivoja, aprikoi sähköpostissaan neurobiologian dosentti Larry Cahill Kalifornian Irvinen yliopistosta.

Eläimillä - reesusapina mukaan lukien - on osoitettu, että sukupuolisteroidit johtavat aivojen sukupuolieroihin jo kohdussa, vahvistaa aihetta tutkiva fysiologian professori Margaret McCarthy Marylandin yliopistosta.

Tyttö- ja poikasikiöillä emme tietenkään voi testata asiaa, mutta voimme olettaa, että eläimistä saadut tulokset pätevät myös ihmislapsiin, sillä hormonaaliset kasvuympäristöt poikkeavat samalla tavoin, McCarthy jatkaa.

Larry Cahillin mukaan on kiinnostavaa, että aikuisten miesten ja naisten aivojen väliset erot ovat juuri niillä alueilla, joilla eläimissä on todettu eniten sukupuolihormonien reseptoreja sikiönkehityksen aikana. - Tämä viittaa siihen, että jotkin kognitiiviset sukupuolierot ovat synnynnäisiä, eivät kulttuurin tuotetta, hän toteaa.


Älä nielaise kaikkea

Aivojen sukupuolistumista ja käyttäytymisen neurobiologiaa 30 vuotta tutkinut kehityspsykologian professori Melissa Hines Cambridgen yliopistosta suosittaa kuitenkin malttia tulkintoihin.- Termien valinnalla tutkijat saavat vaikutukset kuulostamaan väkevämmiltä kuin ne ovatkaan, hän viestittää.

Hinesin mukaan lukuisista tutkimuksista huolimatta kohdunaikaisen hormonialtistuksen ei ole todettu näkyvän mitenkään yli kolmivuotiaiden kielellisissä kyvyissä.

 Baron-Cohenin tuloksia tätä pienempien taaperoiden sanavarastosta Hines pitää harhaanjohtavina, sillä "ne perustuvat liian pieneen otokseen, niihin sisältyy metodologisia virheitä eikä niitä ole kyetty toistamaan".

Tutkimuksista, jotka eivät vahvista erottelevia tuloksia, ei välitä kukaan. Ei silloinkaan, kun ne ovat menetelmällisesti paljon lujempia, Hines harmittelee.-

Lapsiveden testosteronipitoisuus vaikuttaa aivoihin, mutta se vastaa vain pienestä osasta havaittua vaihtelua. Tämä merkitsee, että muutkin tekijät ovat tärkeitä, Simon Baron-Cohen tarkentaa omaa näkemystään.


Yksilöissä on eroja

Simon Baron-Cohen myös muistuttaa, ettei miesten ja naisten aivojen välille pidä tehdä kaiken kattavaa eroa.

 - Kun puhutaan aivojen sukupuolisuudesta, tarkoitetaan vain tilastollisia keskiarvoja, siis sitä, että keskimäärin useammalla miehellä kuin naisella on tietynlaiset aivot ja päinvastoin

- Noin 45 prosentilla naisista on naismaiset ja 15 prosentilla miesmäiset aivot. Vastaavasti 45 prosentilla miehistä on miesmäiset ja 15 prosentilla naismaiset aivot. Lopuilla on tasapuoliset aivot, Baron-Cohen listaa.

Margaret McCarthy ottaa jyrkemmän kannan. Hänestä on harhaanjohtavaa puhua miesten ja naisten aivoista, koska eri aivoalueet hoitavat eri tehtäviä ja koska sukupuolten väliset erot vaihtelevat aivoalueesta toiseen.

- Esimerkiksi hypotalamus, joka säätelee lisääntymiskäyttäytymistä, on naisilla ja miehillä selvästi erilainen. Sen sijaan kognitiivisia reaktioita ja kykyjä, kuten emootioita, oppimista, muistia, stressiä ja ahdistusta, käsittelevissä rakenteissa, kuten hippokampuksessa ja aivokuoressa, sukupuolten väliset erot ovat pieniä ja päällekkäisyyttä löytyy paljon, McCarthy täsmentää.

 - Ei siis voi sanoa, että kummankaan sukupuolen aivot olisivat tietynlaiset, vaan aivoja pitää ajatella mosaiikkina. Yksilön aivoissa voi olla osia, jotka ovat vahvasti maskuliinisia, ja toisia, jotka eivät ole - tai ovat pikemmin feminiinisiä.

Nykytiedon valossa kaikki aivoissa havaitut erot eivät ole edes pysyviä. Yhdysvaltain mielenterveyslaitoksen psykiatri ja neurotutkija Jay Giedd on vuosia kuvannut lasten ja nuorten aivojen kehitystä ja osoittanut, että tytöillä ja pojilla eri alueet kypsyvät eri tahtiin ja että erot näyttävät tasaantuvan iän myötä.

Melissa Hines korostaa, ettei oikeastaan mikään aivoissa ole kuin kiveen hakattu. - On ehdottoman olennaista muistaa, että aivot muovautuvat. Nehän muuttuvat vuorovaikutuksen mukana kaiken aikaa.


Lopulta enemmän samanlaiset

Pitääkö kaikesta tästä nyt päätellä, että hormonaalisista ja rakenteellisista eroista huolimatta naisen ja miehen kykyprofiilit eivät sanottavasti poikkea toisistaan?

Melissa Hines on vahvasti tätä mieltä. Hän varoittaa vetämästä yhtäläisyysmerkkejä aivoissa havaittujen sukupuolierojen ja kognitiivisten erojen välille.

- Väitteet voivat olla loogisia, mutta ne ovat pelkkää spekulaatiota, hän painottaa.

 Hinesin mukaan sukupuolihormonit muovaavat tekemisiämme paljon vähemmän kuin kaikesta hehkutuksesta voisi päätellä. Erot sukupuolten käyttäytymisessä ja ominaisuuksissa ovat nekin paljon mitättömämpiä kuin luulemme - tai niitä ei edes ole.

- Seksuaalista suuntautumista, seksuaalista identiteettiä ja lapsuuden leikkivalintoja lukuun ottamatta erot ovat kovin pieniä, Hines toteaa.

Ainoat "isot" erot ovat miesten keskimäärin parempi heittotarkkuus ja kyky kolmiulotteisiin rotaatioihin, eli useimmat miehet pyörittelevät esineitä mielessään paremmin kuin naiset.

- Tässäkin tilastollinen ero on puolet pienempi kuin ovat esimerkiksi miesten ja naisten keskimääräiset pituuserot, Hines sanoo. Myös Margaret McCarthy korostaa, että kaiken kaikkiaan miesten ja naisten aivot ovat enemmän samanlaiset kuin erilaiset.

- On tärkeää, että muistamme myös sukupuolierojen puuttumisen siinä missä puntaroimme niiden olemassaoloa.


Sama tulos eri reittiä

Aivot ovat siis niin monimutkaiset ja muuntuvaiset, että kytköksiä rakenteiden ja ominaisuuksien välillä voi olla jopa mahdoton osoittaa

- ainakin, kun otetaan huomioon seikka, jota kaikki tutkijat painottavat: kyvyt ja käyttäytyminen eivät synny yksittäisissä aivorakenteissa vaan laajassa hermoratojen verkostossa aivoalueiden yhteistyönä.

Toisaalta esimerkiksi aivorakenteiden suhteelliset kokoerot saattavat merkitä, että miehen ja naisen aivot työskentelevät ainakin joissakin asioissa eri lailla.

Vaikka näin olisi, ne voivat silti päätyä samaan tulokseen. Kalifornian Irvinen yliopiston psykologian professori Richard Haier on kollegoineen huomannut, että yhtä älykkäiden ja tehtävistä tismalleen yhtä hyvin suoriutuvien miesten ja naisten aivot voivat olla anatomisesti erilaiset.

Haierin kokeisiin osallistuneilla miehillä harmaan aineen osuus älyyn kytkeytyvillä aivoalueilla oli keskimäärin 6,5 kertaa suurempi kuin naisilla, joilla taas valkean aineen osuus oli kymmenen kertaa suurempi kuin miehillä.

Miesten äly näyttää siis nojaavan hermosolujen runko-osiin ja tuojahaarakkeisiin, naisten taas pääasiassa viestien vaihtoon erikoistuneisiin viejähaarakkeisiin.




"Yhtäläinen suoriutuminen viittaa siihen, että evoluutio on kehittänyt yhtä älykkääseen käyttäytymiseen kahdenlaiset aivot", Haier summaa NeuroImage-lehdessä.



Usein väitettyä



TOTTA

Pojat leikkivät autoilla, tytöt nukeilla.

 Varhaislapsuuden leluvalinnat ovat selvästi sukupuolittuneita. Tytöt kiinnostuvat hoivaleikeistä, pojat taas kaikesta, mikä liikkuu. Pojat ovat myös tyttöjä fyysisesti aktiivisempia. Sama ilmiö on havaittu apinanpoikasilla, joten eroa ei selittäne yksinomaan sosiaalinen kulttuurimme. 

Miehet ovat aggressiivisempia kuin naiset.

Käyttäytymistutkimusten mukaan näin on. Hormonaalista selitystä on etsitty miessukupuolihormoneista. Voimakas sikiöaikainen altistus näyttääkin selittävän aggressiivisuutta tytöissä ja pojissa, mutta aikuisissa kytkös on edelleen tieteellisesti hatara.  

 Naiset jäävät koukkuun miestä helpommin.

Nainen kehittää esimerkiksi kokaiini-riippuvuuden miestä nopeammin. Rottakokeiden perusteella näyttää siltä, että kaiken kaikkiaan addiktioalttius on geneettinen ja estrogeeni vain syventää sitä.

TOTTA JA TARUA

Miesten aivot ovat isommat - mutteivät älykkäämmät.

Miehen aivot painavat keskimäärin 1 375 ja naisen 1 245 grammaa, ja noin sadan gramman ero säilyy ruumiinpainoonkin suhteutettuna. Naisilla on kuitenkin noin 12 prosenttia enemmän hermosoluja useilla aivokuoren alueilla, mikä selittänee sen, etteivät isommat aivot tuota miehelle älyllistä ylivertaisuutta. Tutkimustulosten laajat vertailut, meta-analyysit, kertovat, että miehet ja naiset ovat aivan yhtä älykkäitä. 

Mies hahmottaa suuntia - mutta nainenkin tietää tien.

Päälakilohkon avaruudellista hahmottamista hoitava alue on miehillä suhteellisesti suurempi kuin naisilla. Tämä voi selittää, miksi miesten on helppoa pyöritellä esineitä mielessään ja miksi he navigoivat arvioimalla suuntia ja välimatkoja, kun naiset löytävät perille omalla tekniikallaan: hyödyntämällä maamerkkejä.

Niiden muistamista voi tukea hippokampus, joka on naisilla suhteellisesti suurempi kuin miehillä. Keskeinen muistirakenne näet kytkeytyy myös ympäristön hahmottamiseen 

Naisten kielitaito on osin parempi - mutta vain kasvuvaiheessa.

Naisilla on enemmän hermosoluja aivojen kieli¬alueilla, mutta tästä ei näytä olevan isoa apua. Tutkimusten mukaan 6-18-vuotiaat tytöt keksivät enemmän samalla kirjaimella alkavia sanoja kuin pojat. Muut kielelliset sukupuolierot on meta-analyyseissä todettu merkityksettömiksi. 

Naiset sietävät stressiä pidempään - jos eläinkokeet voi yleistää ihmiseen.

Rotta- ja apinakokeiden perusteella sukupuolten stressinkäsittelyssä on eroa. Krooninen stressi vaurioittaa hippokampuksen hermosoluja uroksilla, muttei naarailla. Sen sijaan akuuttia stressiä uros kestää paremmin. Tästä on saatu viitteitä myös ihmisillä.

TARUA

Miehet pärjäävät matematiikassa naisia paremmin.

Tutkimusten mukaan matemaattisten kykyjen erot ovat suurempia eri maiden kuin sukupuolten välillä. 

Naiset puhuvat enemmän kuin miehet.

Väitteet, joiden mukaan naiset puhuvat noin 20 000 sanaa päivässä, miehet vain 6 000, ovat urbaania legendaa. Eroa on koetettu perustella neurokemikaalien runsaudella, mutta testien mukaan naiset ja miehet sanailevat keskimäärin 16 000 sanan päivävauhtia. 

Naiset ovat tunteellisempia kuin miehet.

Toiminnalliset magneettikuvaukset osoittavat, että miehet reagoivat emotionaalisiin ärsykkeisiin yhtä lailla mutta eri tavalla kuin naiset. Esimerkiksi onnelliset tai pelästyneet kasvot aktivoivat miehellä oikean mantelitumakkeen, naisella vasemman. Miehet myös muistavat tunteisiin vetoavasta materiaalista eri asioita: miehille jää parhaiten mieleen tilanne, naisten aivot kirjaavat yksityiskohtia.

Vaikka kädenvääntö miesten ja naisten kyvyistä on ilmeisesti turhaa, aivojen sukupuolieroja ei voi painaa villaisella. Tietyissä asioissa pienikin ero voi olla iso

Kun puhe kääntyy aivojen anatomiasta aivojen kemiaan, sukupuolten väliset erot näyttäytyvät kokonaan toisessa valossa.

- Sukupuoli vaikuttaa aivoihin niin laajasti, ettei sitä voi sivuuttaa ilman että koko neurotiede vaarantuu, tähdentää Kalifornian yliopiston neurobiologian dosentti Larry Cahill.

Miesten ja naisten aivot tuottavat useita välittäjäaineita - serotoniinia, dopamiinia, asetyylikoliinia, gamma-aminovoihappoa, vasopressiiniä, opioideja ja monoamiineja - eri määriä.

Tämä voi selittää, miksi miehillä ja naisilla on erilainen alttius erilaisiin mielenterveyden häiriöihin. Miksi naiset kärsivät miehiä useammin masennuksesta ja miehet naisia useammin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöstä ADHD:stä?

Tutkijoita kiinnostaa myös, miksi sukupuolet reagoivat keskimäärin eri tavoin joihinkin lääkeaineisiin. Saksassa on esimerkiksi havaittu, että traumojen hoidossa käytetty propanoli auttaa naisia muttei miehiä.

 - Näyttää siltä, että miesten ja naisten mielenterveysongelmia pitäisi hoitaa eri tavoin, Cahill sanoo.

Tutkimukset tehty uroksilla

 Hoitoja ajatellen monet tutkimukset tutisevat perustallaan, sillä niissä on käytetty vain uroseläimiä - käytännön syistä: tuloksia on helpompi analysoida, koska niitä eivät vaikeuta hormonivaihtelut.

 Kivun genetiikkaan erikoistunut professori Jeff Mogil McGill-yliopistosta Kanadan Montrealista on jo osoittanut monta tulosta päteviksi vain uroksilla.

"Aivan skandaalimaista", Mogil tiivistää näkemyksensä New Scientist -lehdessä. "Naiset kärsivät kivusta enemmän kuin miehet, ja silti valtaosa kipututkimuksesta nojaa urosrottiin."

Hermosolut ja alkoholi

Tiede lehti

Hermosoluille hilpeä hiprakka ei tiedä hyvää. Humala höykyttää niitä kuin huvipuiston vuoristorata meitä. Korkki auki ja kurkusta alas. Kuinka nopeasti aivoissa alkaa tapahtua?
Heidelbergin yliopiston tutkijat selvittivät asiaa muutama vuosi sitten ja saivat magneettikuvauksella vahvistuksen arkikokemukselle. Drinkki tai pari nousee päähän yllättävän nopeasti. Hermosoluissa rytisee jo kuuden minuutin kuluttua. Veressä alkoholia on silloin noin 0,5 promillea. Tulokset julkaisi 2009 Journal of Cerebral Blood Flow and Metabolism -lehti.
Ensin alkaa tapahtua aivojen mielihyväalueilla. Niiden solut vapauttavat dopamiini-välittäjäainetta hermopäätteistään. Hilpeä olo ja huumaava euforia ovat pääasiassa dopamiinikylvyn tekosia.
Jatkoa seuraa, sillä alkoholi eli etanoli myllertää aivojen neurokemian perusteellisesti. Muista päihteistä poiketen se vaikuttaa moniin keskushermoston välittäjäaineisiin eli kemiallisiin yhdisteisiin, joita hermosolut käyttävät viestinnässään.
Siinä missä kokaiini tekee hermosolujen pinnalla täsmäiskun tiettyyn reseptoriin, siepparimolekyyliin, alkoholi imeytyy tasaisesti hermosolun kelmumaisen solukalvon pintaan. Tutkijat nimittävätkin alkoholia "likaiseksi lääkkeeksi": sen vaikutuksia ei voi poistaa eikä hoitaa salpaamalla yhtä tiettyä reseptoria.

Viestiliikenne alkaa takkuilla

Nykytietämyksen mukaan humala syntyy etanolin ärsyttäessä yksittäisiä hermosoluja. Niiden toiminta häiriintyy, ja lopulta yhteisvaikutus keikuttaa keskushermostoa – ja koko kroppaa.
Vaikka alkoholi ei sitoudu suoraan solukalvon reseptoreihin, se muuttaa niiden läpäisevyyttä. Suuri muutos tapahtuu gamma-aminovoihapon eli gaban ja glutamaatin reseptoreissa. Gaba on aivojen tärkeimpiä estäviä välittäjäaineita, glutamaatti puolestaan antaa hermoimpulssille kyytiä.
Etanoli tekee molemmille tepposet: se voimistaa gaban jarrutuskykyä ja ottaa glutamaatilta vauhdin pois. Tämän seurauksena hermosolut lamaantuvat entisestään, ja normaali viestiliikenne pätkii. Humalaisen hidastuvat liikkeet, sammaltava puhe ja heikkenevä huomiokyky heijastelevat keskushermostomuutoksia varsinkin pikkuaivoissa.
Humalan syvetessä alkaa hienomotoriikan lisäksi rakoilla myös ohimolohkoissa sijaitsevan hippokampuksen hallinnoima episodimuisti, joka liittää tapahtumat aikaan ja paikkaan. Muisti ei varsinaisesti lakkaa toimimasta, mutta tapahtumien tallennus loppuu.
Jotta muistijälkiä syntyisi, tarvitaan impulsseja, jotka vahvistavat hermosolujen välisiä yhteyksiä. Alkoholi estää kytkökset sotkemalla hippokampuksen muistineuronien normaalin toiminnan.

Elimistö lähtee vastaiskuun

Elimistö ei jää tumput suorina ihmettelemään tilannetta. Sillä on luontainen pyrkimys homeostaasin, tilanteen tasapainottamiseen.
Ensi töikseen se koettaa hankkiutua mahdollisimman nopeasti eroon ongelmien aiheut­tajasta. Maksa saa käskyn polttaa alkoholia entistä kiivaammin. Se suoriutuu tehtävästä lisäämällä alkoholia polttavien entsyymien määrää ja kasvattamalla maksan kokoa. Tässäkin harjoitus tekee mestarin: kokeneella käyttäjällä alkoholin palamisnopeus saattaa olla huimasti korkeampi kuin kohtuukäyttäjillä. Alkoholisti yltää tehonlisäyksessä 100 prosenttiin.
Koska viestiliikenne toimii huonosti, myös aivot turvautuvat vastaiskuun.
Aivoille alkoholi on kuin soraa rattaissa, eikä tällaisesta jarrusta pääsee eroon kuin painamalla kaasua. Niinpä keskushermosto lisää kierroksia.
Muutokset näkyvät solureseptoreissa. Niiden herkkyys etanolille heikkenee sitä mukaa kuin kostea ilta etenee. Viestiliikennettä kiihdyttävää glutamaattia vapautuu taas runsaammin, ja vähitellen solujen toleranssi eli sietokyky kasvaa niin, että ne pystyvät toimimaan lähes normaalisti.
Vastaiskun onnistuminen näkyy myös alkoholinnauttijan käyttäytymisessä. Sama veren alkoholimäärä tuottaa nousuhumalassa vahvemmat juopumuksen ulkoiset merkit kuin laskuhumalassa. Ratsioissa napataan silloin tällöin laskuhumalaisia autoilijoita, jotka puhaltavat alkometriin lakitupaan vieviä promilleja, vaikka vaikuttavat kohtuullisen selviltä.

Vauhti jää päälle

Vaikka sietokyky on saavutettu, ongelmat eivät ole ohitse. Pahempaa on luvassa. Hermosoluilla on jälleen edessä sopeutuminen – tällä kertaa kivuliaampi.
Juomisen tauottua alkoholi alkaa pikku hiljaa hävitä elimistöstä. Hiekka katoaa rattaista, mutta keskushermostolla on yhä kaasu pohjassa, sillä elimistö ei saa heti polkaistuksi jarrua. Seurauksena on hermoston yliärsytys, jonka ihminen saa tuta kropassaan.
Humalasta hypätään krapulaan, kun alkoholi on lähes kokonaan poistunut. Tutkijoiden mukaan kaikki krapulan keskeiset oireet – vapina, hikoilu, sydämentykytys, levottomuus, päänsärky, potutus ja unettomuus – ovat perua keskushermoston höykytyksestä. Samanlaiset oireet kokee alkoholisti – tosin moninkertaisena. Krapulaa pidetäänkin pienoismallina juopon vierotusoireista.
Osansa kohmelossa voi olla myös asetaldehydillä. Se on alkoholin ensimmäinen palamistuote, jonka pitoisuus on suurimmillaan silloin, kun humalakin on huipussaan. Asetaldehydi on itsessään myrkyllinen ja aiheuttaa elimistöön kertyessään muun muassa ahdistusta, sydämentykytystä, ihon kirvelyä ja punoitusta. Asetaldehydin ja krapulaoireiden yhteys on kuitenkin lopullisesti todistamatta.
Yhtenä krapulan syypäänä on pidetty metyylialkoholia eli metanolia, jota voi olla pieniä määriä monissa alkoholijuomissa. Juotaessa elimistö polttaa aina ensin etanolin ja jättää pahamaineisen metanolin odottamaan vuoroaan.
Joissakin tutkimuksissa elimistön suuri metanolipitoisuus ja koetut krapulaoireet ovat kulkeneet käsi kädessä.

Korjaussarja loiventaa laskua

Eikö mitään ole tehtävissä humalatilan oikaisemiseksi tai kohmelon välttämiseksi?
Kaikenlaista on kokeiltu, mutta laihoin tuloksin.
Sveitsiläiset tutkijat raportoivat jo vuosia sitten Science-lehdessä löytäneensä humalapillerin – yhdisteen, joka kumoaa alkoholin tekoset keskushermostossa. Sen kerrottiin estävän etanolin vaikutusta aivojen gaba-reseptoreissa. Tutkijoiden ja janoisen kansan pettymykseksi tuloksia ei ole koskaan pystytty toistamaan.
Vanhan viisauden mukaan krapulan ehkäisy on täysin mahdollista, mutta parantaa sitä ei voi. Vai voisiko sittenkin?
Ainoa tunnettu ja tieteellisesti todettu lääke krapulaan on alkoholi: krapularyyppy palauttaa alkoholissa marinoituneet hermosolut juomisen aikaiseen tilaan. Korjaussarja siirtää krapulaoireet tuonnemmaksi ja saattaa jopa lieventää niitä.
Kyseenalaisen krapularyypystä tekevät sen riskit: ryyppy ei välttämättä jää yhteen. On vahvaa näyttöä siitä, että krapulassa aloitettu juominen herättää viinanhimon ja voi altistaa alkoholiriippuvuudelle.
Krapulassa nautitun alkoholin tiedetään myös heiluttavan hormonitasapainoa. Miehen testosteroni matelee krapulassa, mutta yksikin ryyppy kohottaa sen nopeasti ylös kuopasta. Hormonipiikin nostattama euforia ja uho voivat johtaa juomiskierteen syntymiseen.
Asiantuntijoina dosentti Peter Eriksson Helsingin yliopiston Hjelt-instituutista ja tutkimusprofessori Kalervo Kiianmaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Julkaistu Tiede-lehdessä 4/2012

Oikeita ja vääriä väittämiä alkoholista

Viinapää peritään
Oikein ja väärin
Herkästi humaltuvat kärsivät monesti myös kovasta krapulasta, mikä viittaa viinapään periytyvyyteen. Selitys voi löytyä alkoholin palamisnopeudesta. Joka neljäs suomalainen kantaa geeniä, jonka tehottomuuden takia elimistöön kertyy nopeasti myrkyllistä asetaldehydiä. Se tuottaa äkäisen krapulan, mutta samalla suojaa juomiskierteeltä. Tästä todistaa se, että geeni on harvinainen alkoholisteilla.
Eri juomia ei kannata nauttia sekaisin
Väärin
Bier auf wein, lass das sein, sanoo saksalainen, mutta todellisuudessa ei ole väliä, kumoaako tuopin viinilasillisen jälkeen – tai päinvastoin. Krapulan ankaruuden ratkaisee alkoholin määrä ja saavutettu veren alkoholipitoisuus.
Ikä huonontaa viinapäätä
Oikein
Nautittu alkoholi jakautuu nopeasti elimistössä olevaan veteen. Mitä enemmän vettä, sitä laimeampi seos ja sitä alhaisemmaksi jää alkoholin määrä veressä. Ikääntyessä elimistön vesipitoisuus laskee ja alkoholin vaikutukset voivat voimistua. Syistä, joita ei tarkkaan tunneta, ikä rapauttaa keskushermoston kykyä kestää alkoholia.
Nainen humaltuu miestä herkemmin
Oikein
Naisten elimistössä on vähemmän vettä kuin miesten ja siksi alkoholi vaikuttaa heihin herkemmin.
Pillillä imien pääsee pikahumalaan
Väärin
Ellet ime nopeammin kuin hörpit, pillitekniikka ei vauhdita veren alkoholipitoisuuden nousua.
Värikkäästä viinasta tulee karmein kanuuna
Oikein ja väärin
Värillä ei juuri ole merkitystä. Suomalaistutkijat osoittivat jo 1970-luvulla, että mandoliinikrapulan saa myös kirkkaasta viinasta. Jonkin verran näyttöä löytyy viskin lisukkeiden yhteydestä krapulaan.
Jos otat, et urheile
Oikein
Terveysriskit ovat merkittävät. Kaatumisturman todennäköisyys kohoaa peräti 60-kertaiseksi, kun veren alkoholipitoisuus saavuttaa 1,5 promillea. Fiksu jättää urheilun väliin myös krapulassa. Sekin rääkkää keskushermoston lisäksi energia-aineenvaihduntaa, hormonituotantoa ja sydäntä. Rytmihäiriöiden vaara kasvaa
Kahvi nopeuttaa selviämistä
Väärin
Kofeiini saattaa piristää mutta ei laske veren alkoholipitoisuutta, joka ratkaisee niin humalan kuin krapulan asteen. Kuppi kaksi kahvia enintään höynäyttää juopuneen luulemaan, että humala on haihtumassa.
Töppäilyn palkka on morkkis
Oikein
Moraalinen krapula on myös ke­miaa. Etanoli lisää elimistössä tryptofaani-aminohappoa hajottavaa entsyymiä. Tryptofaanista puolestaan rakentuu aivoissa mielialaa kohottavaa serotoniinia.
Krapulassa haluttaa
Oikein
Humalan jäljiltä miehen testosteroni matelee. Aamutuimaan pitoisuus saattaa olla vain viidennes normaalista. Syynä on etanoli, joka lamaa mieshormonin tuoton kiveksissä. Kohmelon hälvetessä ja hormonituotannon elpyessä himot heräävät.
Mitä korkeampi ilmanpaine, sitä laimeampi humala
Oikein ja väärin
Koe-eläimillä humalatilaa voidaan hillitä kohottamalla ilmanpainetta. Lisäpaine ilmeisesti vähentää alkoholin aiheuttamaa turvotusta hermosolujen solukalvossa. Asiaa ei ole testattu ihmisiin.